SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

narttu (1-C)

  1. naaraspuolinen koira
  2. (halventava) loukkaukseksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja riitelevästä naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin normeihin
  3. (harvinainen) kehuksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja riitelevästä naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin normeihin
    On se vain melkoinen narttu!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑrt̪ːu/
  • tavutus: nart‧tu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narttu nartut
genetiivi nartun narttujen
partitiivi narttua narttuja
akkusatiivi narttu;
nartun
nartut
sisäpaikallissijat
inessiivi nartussa nartuissa
elatiivi nartusta nartuista
illatiivi narttuun narttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nartulla nartuilla
ablatiivi nartulta nartuilta
allatiivi nartulle nartuille
muut sijamuodot
essiivi narttuna narttuina
translatiivi nartuksi nartuiksi
abessiivi nartutta nartuitta
instruktiivi nartuin
komitatiivi narttuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • narttu Kielitoimiston sanakirjassa