Wikipedia
Katso artikkeli Koira Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta koirat.

SuomiMuokkaa

 
Koira (kuvassa suomenpystykorva)

SubstantiiviMuokkaa

koira (10)

  1. Canidae-heimon suden sukuinen kotieläimeksi kesyyntynyt eläin (Canis lupus familiaris)
    Koiraa pidetään lähinnä lemmikkieläimenä tai harrastuksen vuoksi esimerkiksi metsästys- tai näyttelykoirana, mutta myös hyötykäytössä esimerkiksi poliisin tai tullin huumekoirana taikka näkövammaisen opaskoirana.
  2. koirauinti, eräs helposti opittava, mutta hidas ja tehoton uintitekniikka
    Mimmi ui vain käsipohjaa, minä polskutin koiraa, aa-aa aa-aa, aivan aamutuimaan. (Kansanlaulusta)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoirɑ/
  • tavutus: koi‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koira koirat
genetiivi koiran koirien
(koirain)
partitiivi koiraa koiria
akkusatiivi koira;
koiran
koirat
sisäpaikallissijat
inessiivi koirassa koirissa
elatiivi koirasta koirista
illatiivi koiraan koiriin
ulkopaikallissijat
adessiivi koiralla koirilla
ablatiivi koiralta koirilta
allatiivi koiralle koirille
muut sijamuodot
essiivi koirana koirina
translatiivi koiraksi koiriksi
abessiivi koiratta koiritta
instruktiivi koirin
komitatiivi koirine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
AlakäsitteetMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ajokoira, bernhardinkoira, dalmatiankoira, eskimokoira, faaraokoira, hirvikoira, homekoira, huumekoira, hyljekoira, intianlentäväkoira, jälkikoira, jäniskoira, kahlekoira, kanakoira, karhukoira, kaverikoira, koiraeläimet, koiraeläin, koiraemo, koirakilpailu, koirakoulu, koiralauma, koiranelämä, koiranhaukunta, koiranheinä, koiranheisi, koiranilma, koirankarva, koirankeksi, koirankieli, koirankirppu, koirankoppi, koirankorva, koirankuje, koirankuri, koiranköynnös, koiranleuka, koirannauris, koiranpenikka, koiranpensas, koiranpentu, koiranpommi, koiranputki, koiranuinti, koiranuni, koiranvahti, koiranvirka, koiranäyttely, koirapoliisi, koirapuisto, koirarotu, koirasusi, koiratanssi, koiratappelu, koiratarha, koiraurheilu, koiravahti, koiravaljakko, koiravero, kulkukoira, kuulokoira, käyttökoira, kääpiökoira, lahokoira, laiskakoira, laivakoira, lammaskoira, lapinkoira, lintukoira, luolakoira, malmikoira, maltankoira, metsästyskoira, mäyräkoira, newfoundlandinkoira, näyttelykoira, opaskoira, paimenkoira, palveluskoira, pelastuskoira, pentukoira, perhoskoira, poikakoira, poliisikoira, pommikoira, porokoira, pyreneittenkoira, rakkikoira, rauniokoira, rotukoira, ruumiskoira, samojedinkoira, sankarikoira, seurakoira, sotakoira, supikoira, susikoira, sylikoira, tukikoira, tyttökoira, uroskoira, vahtikoira, vainukoira, vartiokoira, verikoira, vetokoira, vihikoira, villakoira, vinttikoira

IdiomitMuokkaa

  • (jollakulla on) koiranelämä (jollakin on) huono onni tai huono elämä
  • (olla) koiranilma (olla) huono sää, sataa ja tuulla
  • koiranvirka tehtävä, jossa joutuu alisteiseen asemaan
  • olla koira haudattuna tilanne, jossa on vedättämisen makua, ko. tilanteessa on ansa
SananlaskutMuokkaa
  • Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Viittaa uskomukseen, jonka mukaan äänekkäimmin syytöksistä valittava ihminen on syyllinen. Sanonta voidaan tulkita myös siten, että se henkilö valittaa, jota jokin asia häiritsee; muut ovat hiljaa.
  • Koira on ihmisen paras ystävä. Kuvastaa hyvin kasvatetun koiran uskollisuutta isäntäänsä kohtaan.
  • Vanha koira ei opi uusia temppuja. Iäkkäänä (ihmisenkin) on vaikeampaa oppia uusia asioita kuin nuorena.
  • Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • koira Kielitoimiston sanakirjassa
  • koira Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

KarjalaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

koira

  1. koira

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • koira Karjalan kielen verkkosanakirjassa