cane

Englanti

Substantiivi

cane (monikko canes)

1. ruoko
2. keppi
3. kävelykeppi

   After breaking his leg, he needs a cane to walk.

   Today, the white cane works both as a tool for the blind as well as a symbol.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• canebrake, canebreak

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	canes
part. prees.	caning
imp. & part. perf.	caned

cane

1. hakata kepillä, ruo'olla

Liittyvät sanat

• whip
• flog

Italia

Substantiivi

cane m. (monikko cani[luo])

1. koira
2. hana (aseen osa)

Latina

Substantiivi

cane

1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta canis

Verbi

cane

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä canō