Keppi

Substantiivi

muokkaa

keppi (5-B)

  1. yleensä puinen pitkänmuotoinen esine
    Vaeltajalle keppi on usein hyödyllinen.
    Moni koira tykkää noutaa keppiä.
  2. (kuvaannollisesti) kannusteiden puutteesta johtuvaa pakkoa vahvistava rangaistus, sanktio, myös sakko tai karenssi
    tarjota keppiä tai porkkanaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkepːi/, [ˈk̟e̞pːi]
  • tavutus: kep‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keppi kepit
genetiivi kepin keppien
(keppein)
partitiivi keppiä keppejä
akkusatiivi keppi;
kepin
kepit
sisäpaikallissijat
inessiivi kepissä kepeissä
elatiivi kepistä kepeistä
illatiivi keppiin keppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kepillä kepeillä
ablatiivi kepiltä kepeiltä
allatiivi kepille kepeille
muut sijamuodot
essiivi keppinä keppeinä
translatiivi kepiksi kepeiksi
abessiivi kepittä kepeittä
instruktiivi kepein
komitatiivi keppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kepi-
vahva vartalo keppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta käpp[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajokeppi, bambukeppi, biljardikeppi, hernekeppi, hyppykeppi, karttakeppi, kepinisku, kepinlyönti, kepinpää, keppiherra, keppihevonen, kohennuskeppi, kosketuskeppi, kukkakeppi, kyynärkeppi, kyynäräkeppi, kävelykeppi, merkkikeppi, mittakeppi, nokikeppi, sadekeppi, tukikeppi, vaihdekeppi, vesikeppi

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • keppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1980-luvulla Kotus-blogi. 31.8.2017. Kotimaisten kielten keskus.