Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kepitys (39)

  1. kepittäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkepit̪ys/
  • tavutus: ke‧pi‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kepitys kepitykset
genetiivi kepityksen kepitysten
kepityksien
partitiivi kepitystä kepityksiä
akkusatiivi kepitys;
kepityksen
kepitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kepityksessä kepityksissä
elatiivi kepityksestä kepityksistä
illatiivi kepitykseen kepityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kepityksellä kepityksillä
ablatiivi kepitykseltä kepityksiltä
allatiivi kepitykselle kepityksille
muut sijamuodot
essiivi kepityksenä kepityksinä
translatiivi kepitykseksi kepityksiksi
abessiivi kepityksettä kepityksittä
instruktiivi kepityksin
komitatiivi kepityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kepitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kepitys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kepittää (kepit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kepitys Kielitoimiston sanakirjassa