kepittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakepittäminen (38)
- teonnimi verbistä kepittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kepittäminen | kepittämiset |
genetiivi | kepittämisen | kepittämisten kepittämisien |
partitiivi | kepittämistä | kepittämisiä |
akkusatiivi | kepittäminen; kepittämisen |
kepittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kepittämisessä | kepittämisissä |
elatiivi | kepittämisestä | kepittämisistä |
illatiivi | kepittämiseen | kepittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kepittämisellä | kepittämisillä |
ablatiivi | kepittämiseltä | kepittämisiltä |
allatiivi | kepittämiselle | kepittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kepittämisenä (kepittämisnä) |
kepittämisinä |
translatiivi | kepittämiseksi | kepittämisiksi |
abessiivi | kepittämisettä | kepittämisittä |
instruktiivi | – | kepittämisin |
komitatiivi | – | kepittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kepittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kepittämis- |