porokoira
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaporokoira
- porojen paimentamiseen käytetty koirarotu tai koira
- lapinporokoira, edelliseen ryhmään kuuluva suomalainen koirarotu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈporoˌkoi̯rɑ/
- tavutus: po‧ro‧koi‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | porokoira | porokoirat |
genetiivi | porokoiran | porokoirien (porokoirain) |
partitiivi | porokoiraa | porokoiria |
akkusatiivi | porokoira; porokoiran |
porokoirat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | porokoirassa | porokoirissa |
elatiivi | porokoirasta | porokoirista |
illatiivi | porokoiraan | porokoiriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | porokoiralla | porokoirilla |
ablatiivi | porokoiralta | porokoirilta |
allatiivi | porokoiralle | porokoirille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | porokoirana | porokoirina |
translatiivi | porokoiraksi | porokoiriksi |
abessiivi | porokoiratta | porokoiritta |
instruktiivi | – | porokoirin |
komitatiivi | – | porokoirine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | porokoira- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYläkäsitteet
muokkaa- koiraeläimet (Canidea)
- kesykoira (Canis familiaris)
Aiheesta muualla
muokkaa- porokoira Kielitoimiston sanakirjassa