koiratappelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoiratappelu
- kamppailulaji, jossa toisiaan vastaan ottelee kaksi tarkoitusta varten harjoitettua koiraa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koiratappelu | koiratappelut |
| genetiivi | koiratappelun | koiratappelujen koiratappeluiden koiratappeluitten |
| partitiivi | koiratappelua | koiratappeluita koiratappeluja |
| akkusatiivi | koiratappelu; koiratappelun |
koiratappelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koiratappelussa | koiratappeluissa |
| elatiivi | koiratappelusta | koiratappeluista |
| illatiivi | koiratappeluun | koiratappeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koiratappelulla | koiratappeluilla |
| ablatiivi | koiratappelulta | koiratappeluilta |
| allatiivi | koiratappelulle | koiratappeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koiratappeluna | koiratappeluina |
| translatiivi | koiratappeluksi | koiratappeluiksi |
| abessiivi | koiratappelutta | koiratappeluitta |
| instruktiivi | – | koiratappeluin |
| komitatiivi | – | koiratappeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koiratappelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kamppailulaji, jossa toisiaan vastaan ottelee kaksi tarkoitusta varten harjoitettua koiraa
|