Substantiivi

muokkaa

tappelu (2)[1]

  1. kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
    Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
    Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑpːelu/
  • tavutus: tap‧pe‧lu

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • verbi tapella ((vahva) vokaalivartalo tappele-) + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tappelu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2