SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tappelu (2)[1]

  1. kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
    Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
    Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑppelu/
  • tavutus: tap‧pe‧lu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappelu tappelut
genetiivi tappelun tappelujen
tappeluiden
tappeluitten
partitiivi tappelua tappeluita
tappeluja
akkusatiivi tappelu;
tappelun
tappelut
sisäpaikallissijat
inessiivi tappelussa tappeluissa
elatiivi tappelusta tappeluista
illatiivi tappeluun tappeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappelulla tappeluilla
ablatiivi tappelulta tappeluilta
allatiivi tappelulle tappeluille
muut sijamuodot
essiivi tappeluna tappeluina
translatiivi tappeluksi tappeluiksi
abessiivi tappelutta tappeluitta
instruktiivi tappeluin
komitatiivi tappeluine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

joukkotappelu, katutappelu, koiratappelu, kukkotappelu, kylätappelu, nyrkkitappelu, puukkotappelu, tappeluhalu, tappelukukko, tappelunhalu, tappelupukari

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tappelu Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2