tappelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
- Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
- Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑpːelu/
- tavutus: tap‧pe‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tappelu | tappelut |
genetiivi | tappelun | tappelujen tappeluiden tappeluitten |
partitiivi | tappelua | tappeluita tappeluja |
akkusatiivi | tappelu; tappelun |
tappelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tappelussa | tappeluissa |
elatiivi | tappelusta | tappeluista |
illatiivi | tappeluun | tappeluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tappelulla | tappeluilla |
ablatiivi | tappelulta | tappeluilta |
allatiivi | tappelulle | tappeluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tappeluna | tappeluina |
translatiivi | tappeluksi | tappeluiksi |
abessiivi | tappelutta | tappeluitta |
instruktiivi | – | tappeluin |
komitatiivi | – | tappeluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tappelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kahden henkilön tai joukon taistelu vastakkain, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tappelu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2