kahakka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pienehkö vihamielinen, monesti aseellinen, yhteenotto; jupakka, mellakka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑhɑkːɑ/
- tavutus: ka‧hak‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kahakka | kahakat |
genetiivi | kahakan | kahakoiden kahakoitten kahakkojen (kahakkain) |
partitiivi | kahakkaa | kahakoita kahakkoja |
akkusatiivi | kahakka; kahakan |
kahakat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kahakassa | kahakoissa |
elatiivi | kahakasta | kahakoista |
illatiivi | kahakkaan | kahakkoihin kahakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kahakalla | kahakoilla |
ablatiivi | kahakalta | kahakoilta |
allatiivi | kahakalle | kahakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kahakkana | kahakkoina kahakoina |
translatiivi | kahakaksi | kahakoiksi |
abessiivi | kahakatta | kahakoitta |
instruktiivi | – | kahakoin |
komitatiivi | – | kahakoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kahaka- | |
vahva vartalo | kahakka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. pienehkö vihamielinen, monesti aseellinen, yhteenotto; jupakka, mellakka
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kahakka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A