yhteenotto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈyht̪eːnˌot̪ːo/
- tavutus: yh‧teen‧ot‧to
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhteenotto | yhteenotot |
| genetiivi | yhteenoton | yhteenottojen |
| partitiivi | yhteenottoa | yhteenottoja |
| akkusatiivi | yhteenotto; yhteenoton |
yhteenotot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhteenotossa | yhteenotoissa |
| elatiivi | yhteenotosta | yhteenotoista |
| illatiivi | yhteenottoon | yhteenottoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhteenotolla | yhteenotoilla |
| ablatiivi | yhteenotolta | yhteenotoilta |
| allatiivi | yhteenotolle | yhteenotoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhteenottona | yhteenottoina |
| translatiivi | yhteenotoksi | yhteenotoiksi |
| abessiivi | yhteenototta | yhteenotoitta |
| instruktiivi | – | yhteenotoin |
| komitatiivi | – | yhteenottoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yhteenoto- | |
| vahva vartalo | yhteenotto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana osista yksi (illatiivi) ja otto
Aiheesta muualla
muokkaa- yhteenotto Kielitoimiston sanakirjassa