encounter

Englanti

Substantiivi

encounter (monikko encounters)

1. yhteenotto, kahakka
2. kohtaaminen

Idiomit

• encounter of the third kind kohtaaminen avaruusolion kanssa, Maan ulkopuolisen elämän kanssa, avaruusaluksen kyydissä mahdollisesti siepattuna

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	encounters
part. prees.	encountering
imp. & part. perf.	encountered

encounter

1. kohdata, tavata sattumalta