piski
Katso myös: piški |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapiski (5)
- (leikkimielinen, halventava) koira
- Typerä piski joka murisi mulle (Rin-Tin-Tin, Leevi and the Leavings)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpiski/
- tavutus: pis‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piski | piskit |
genetiivi | piskin | piskien (piskein) |
partitiivi | piskiä | piskejä |
akkusatiivi | piski; piskin |
piskit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piskissä | piskeissä |
elatiivi | piskistä | piskeistä |
illatiivi | piskiin | piskeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piskillä | piskeillä |
ablatiivi | piskiltä | piskeiltä |
allatiivi | piskille | piskeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piskinä | piskeinä |
translatiivi | piskiksi | piskeiksi |
abessiivi | piskittä | piskeittä |
instruktiivi | – | piskein |
komitatiivi | – | piskeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piski- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaatodennäköisesti pieni-sanan variantti, vrt. viron pisku. Toisen teorian mukaan sana on samaa juurta kuin mm. ruotsin spetshund ja saksan Spitzhund.[1]
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- piski Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004 per Kysy kirjastonhoitajalta 5.10.2012. Viitattu 27.8.2022.