Katso myös: Halli

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

halli (5)

  1. katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑlːi/, [ˈhɑ̝lːi]
  • tavutus: hal‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halli hallit
genetiivi hallin hallien
(hallein)
partitiivi hallia halleja
akkusatiivi halli;
hallin
hallit
sisäpaikallissijat
inessiivi hallissa halleissa
elatiivi hallista halleista
illatiivi halliin halleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hallilla halleilla
ablatiivi hallilta halleilta
allatiivi hallille halleille
muut sijamuodot
essiivi hallina halleina
translatiivi halliksi halleiksi
abessiivi hallitta halleitta
instruktiivi hallein
komitatiivi halleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << englanti[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alehalli, alennushalli, eteishalli, halliennätys, hallikauppa, hallikauppias, hallikausi, hallikilpailu, hallikisa, hallimestaruus, hallimestaruuskilpailu, halpahalli, hehtaarihalli, huoltohalli, jäähalli, kalahalli, kauppahalli, keilahalli, konehalli, kuplahalli, lentokonehalli, lippuhalli, messuhalli, monikäyttöhalli, näyttelyhalli, paikoitushalli, parkkihalli, pelihalli, pysäköintihalli, ratsastushalli, squash-halli, taidehalli, tehdashalli, tennishalli, teollisuushalli, transithalli, uimahalli, urheiluhalli, vaihtoautohalli, veturihalli, ylipainehalli

Aiheesta muualla muokkaa

  • halli Tieteen termipankissa

Substantiivi muokkaa

 
Halli
 
Halli

halli (5)

  1. harmaahylje
  2. koirasta käytetty nimitys
    Halli haukkuu pihalla.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • halli Kielitoimiston sanakirjassa
  • halli Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.