Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Halli

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

halli (5)

  1. katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑlːi/, [ˈhɑ̝lːi]
  • tavutus: hal‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halli hallit
genetiivi hallin hallien
(hallein)
partitiivi hallia halleja
akkusatiivi halli;
hallin
hallit
sisäpaikallissijat
inessiivi hallissa halleissa
elatiivi hallista halleista
illatiivi halliin halleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hallilla halleilla
ablatiivi hallilta halleilta
allatiivi hallille halleille
muut sijamuodot
essiivi hallina halleina
translatiivi halliksi halleiksi
abessiivi hallitta halleitta
instruktiivi hallein
komitatiivi halleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

< ruotsi << englanti[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alehalli, alennushalli, eteishalli, halliennätys, hallikauppa, hallikauppias, hallikausi, hallikilpailu, hallikisa, hallimestaruus, hallimestaruuskilpailu, halpahalli, hehtaarihalli, huoltohalli, jäähalli, kalahalli, kauppahalli, keilahalli, konehalli, kuplahalli, lentokonehalli, lippuhalli, messuhalli, monikäyttöhalli, näyttelyhalli, paikoitushalli, parkkihalli, pysäköintihalli, ratsastushalli, squash-halli, taidehalli, tehdashalli, tennishalli, teollisuushalli, transithalli, uimahalli, urheiluhalli, vaihtoautohalli, veturihalli, ylipainehalli

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • halli Tieteen termipankissa

SubstantiiviMuokkaa

halli (5)

  1. harmaahylje
  2. koirasta käytetty nimitys
    Halli haukkuu pihalla.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • halli Kielitoimiston sanakirjassa
  • halli Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.