hurtta

Katso myös: Hurtta

Suomi

Substantiivi

hurtta (10-C)

(vanhahtava, runollinen) koira

Ääntäminen

IPA: /ˈhurt̪ːɑ/

tavutus: hurt‧ta

Etymologia

slaavilainen laina, ukrainan kielessä хорт (khort)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hurtta	hurtat
genetiivi	hurtan	hurttien (hurttain)
partitiivi	hurttaa	hurttia
akkusatiivi	hurtta; hurtan	hurtat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hurtassa	hurtissa
elatiivi	hurtasta	hurtista
illatiivi	hurttaan	hurttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hurtalla	hurtilla
ablatiivi	hurtalta	hurtilta
allatiivi	hurtalle	hurtille
muut sijamuodot
essiivi	hurttana	hurttina
translatiivi	hurtaksi	hurtiksi
abessiivi	hurtatta	hurtitta
instruktiivi	–	hurtin
komitatiivi	–	hurttine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hurta-
vahva vartalo	hurtta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. koira

Aiheesta muualla

hurtta Kielitoimiston sanakirjassa
hurtta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=hurtta&oldid=4244507”