hurtta
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava, runollinen) koira
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhurt̪ːɑ/
- tavutus: hurt‧ta
Etymologia muokkaa
slaavilainen laina, ukrainan kielessä хорт (khort)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurtta | hurtat |
| genetiivi | hurtan | hurttien (hurttain) |
| partitiivi | hurttaa | hurttia |
| akkusatiivi | hurtta; hurtan |
hurtat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurtassa | hurtissa |
| elatiivi | hurtasta | hurtista |
| illatiivi | hurttaan | hurttiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurtalla | hurtilla |
| ablatiivi | hurtalta | hurtilta |
| allatiivi | hurtalle | hurtille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurttana | hurttina |
| translatiivi | hurtaksi | hurtiksi |
| abessiivi | hurtatta | hurtitta |
| instruktiivi | – | hurtin |
| komitatiivi | – | hurttine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hurta- | |
| vahva vartalo | hurtta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. koira
|
Ks. koira |