valittaa

Katso myös: välittää

Suomi

Verbi

valittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ~ (elat.) ilmaista tyytymättömyys sanoin tai äännähdyksin

   Hän valittaa koko ajan rahasta.

2. ~ (part.) ilmaista katuvasti olevansa pahoillaan
3. (oikeustiede) ilmaista tyytymättömyys tuomioon tai päätökseen vaatimalla tapauksen uudelleenkäsittelyä tuomioistuimessa

   Esko valitti käräjäoikeuden antamasta sakkotuomiosta, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlit̪ːɑːˣ/
• tavutus: va‧lit‧taa

Käännökset

1. ilmaista tyytymättömyys sanoin tai äännähdyksin

englanti: moan, groan, complain, grouse, grip, whine esperanto: regretar puola: narzekać

ranska: gémir, geindre, se plaindre ruotsi: klaga saksa: über (a) klagen

2. pahoitella

Ks. pahoitella

3. juridiikassa

englanti: appeal ranska: se plaindre, porter plainte ruotsi: anföra besvär

turkki: şikayet etmek venäjä: жаловаться

Liittyvät sanat

• vaikeroida
• purnata
• surkutella

Johdokset

• substantiivit: valittaja, valitus
• verbit: frekventatiivinen valitella

Aiheesta muualla

• valittaa Kielitoimiston sanakirjassa