katuva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
katuva
- katumusta sisimmässään tunteva, toisinaan myös sitä osoittava
Verbi muokkaa
katuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä katua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katuva | katuvat |
| genetiivi | katuvan | katuvien (katuvain) |
| partitiivi | katuvaa | katuvia |
| akkusatiivi | katuva; katuvan | katuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katuvassa | katuvissa |
| elatiivi | katuvasta | katuvista |
| illatiivi | katuvaan | katuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katuvalla | katuvilla |
| ablatiivi | katuvalta | katuvilta |
| allatiivi | katuvalle | katuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katuvana | katuvina |
| translatiivi | katuvaksi | katuviksi |
| abessiivi | katuvatta | katuvitta |
| instruktiivi | – | katuvin |
| komitatiivi | – | katuvine |