Adjektiivi

muokkaa

katuva

  1. katumusta sisimmässään tunteva, toisinaan myös sitä osoittava

katuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä katua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katuva katuvat
genetiivi katuvan katuvien
(katuvain)
partitiivi katuvaa katuvia
akkusatiivi katuva; katuvan katuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi katuvassa katuvissa
elatiivi katuvasta katuvista
illatiivi katuvaan katuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi katuvalla katuvilla
ablatiivi katuvalta katuvilta
allatiivi katuvalle katuville
muut sijamuodot
essiivi katuvana katuvina
translatiivi katuvaksi katuviksi
abessiivi katuvatta katuvitta
instruktiivi katuvin
komitatiivi katuvine