SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

katua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta katu

VerbiMuokkaa

katua (52-F) (taivutus[luo])

  1. olla pahoillaan jostain tekemästään; toivoa ettei olisi tehnyt jotain
    Sinun olisi syytä katua sanomisiasi.
    Sitä on nyt myöhäistä katua.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪uɑˣ/
  • tavutus: ka‧tu‧a

EtymologiaMuokkaa

Mikael Agricolan käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • katua tehokkaasti
    1. (oikeustiede) toimia siten, että aiottu rikos jää tekemättä
    2. (oikeustiede) toimia siten, että tekeillä olevan tai tehdyn rikoksen aiheuttama vahinko jää mahdollisimman pieneksi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • katua Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.