Substantiivi

muokkaa

katua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta katu

katua (52-F) (taivutus[luo])

  1. olla pahoillaan jostain tekemästään; toivoa ettei olisi tehnyt jotain
    Sinun olisi syytä katua sanomisiasi.
    Sitä on nyt myöhäistä katua.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑt̪uɑˣ/
  • tavutus: ka‧tu‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • katua tehokkaasti
    1. (oikeustiede) toimia siten, että aiottu rikos jää tekemättä
    2. (oikeustiede) toimia siten, että tekeillä olevan tai tehdyn rikoksen aiheuttama vahinko jää mahdollisimman pieneksi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • katua Kielitoimiston sanakirjassa
  • katua Suomen murteiden sanakirjassa
  • katua Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 1024, 1154, 3884 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa