Liite:Verbitaivutus/suomi/katua

Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo kadu-
vahva vokaalivartalo katu-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot

muokkaa
Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kadun en kadu minä olen katunut en ole katunut
sinä kadut et kadu sinä olet katunut et ole katunut
hän katuu ei kadu hän on katunut ei ole katunut
me kadumme emme kadu me olemme katuneet emme ole katuneet
te
Te
kadutte
-"-
ette kadu
-"-
te
Te
olette katuneet
olette katunut
ette ole katuneet
ette ole katunut
he katuvat eivät kadu he ovat katuneet eivät ole katuneet
passiivi kadutaan ei kaduta passiivi on kaduttu ei ole kaduttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kaduin en katunut minä olin katunut en ollut katunut
sinä kaduit et katunut sinä olit katunut et ollut katunut
hän katui ei katunut hän oli katunut ei ollut katunut
me kaduimme emme katuneet me olimme katuneet emme olleet katuneet
te
Te
kaduitte
-"-
ette katuneet
ette katunut
te
Te
olitte katuneet
olitte katunut
ette olleet katuneet
ette olleet katunut
he katuivat eivät katuneet he olivat katuneet eivät olleet katuneet
passiivi kaduttiin ei kaduttu passiivi oli kaduttu ei ollut kaduttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä katuisin en katuisi minä olisin katunut en olisi katunut
sinä katuisit et katuisi sinä olisit katunut et olisi katunut
hän katuisi ei katuisi hän olisi katunut ei olisi katunut
me katuisimme emme katuisi me olisimme katuneet emme olisi katuneet
te
Te
katuisitte
-"-
ette katuisi
-"-
te
Te
olisitte katuneet
olisitte katunut
ette olisi katuneet
ette olisi katunut
he katuisivat eivät katuisi he olisivat katuneet eivät olisi katuneet
passiivi kaduttaisiin ei kaduttaisi passiivi olisi kaduttu ei olisi kaduttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä katunen en katune minä lienen katunut en liene katunut
sinä katunet et katune sinä lienet katunut et liene katunut
hän katunee ei katune hän lienee katunut ei liene katunut
me katunemme emme katune me lienemme katuneet emme liene katuneet
te
Te
katunette
-"-
ette katune
-"-
te
Te
lienette katuneet
lienette katunut
ette liene katuneet
ette liene katunut
he katunevat eivät katune he lienevät katuneet eivät liene katuneet
passiivi kaduttaneen ei kaduttane passiivi lienee kaduttu ei liene kaduttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kadu älä kadu sinä
hän katukoon älköön katuko hän olkoon katunut älköön olko katunut
me katukaamme älkäämme katuko me
te
Te
katukaa
-"-
älkää katuko
-"-
te
Te
he katukoot älkööt katuko he olkoot katuneet älkööt olko katuneet
passiivi kaduttakoon älköön kaduttako passiivi olkoon kaduttu älköön olko kaduttu

Nominaalimuodot

muokkaa
infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. katua preesens katuva kaduttava
pitkä 1. katuakseen1 perfekti katunut kaduttu
2. inessiivi katuessa2 kaduttaessa agentti katuma4
instruktiivi katuen kielteinen agentti katumaton
3. inessiivi katumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi katumasta
illatiivi katumaan
adessiivi katumalla
abessiivi katumatta
instruktiivi katuman kaduttaman
4. katuminen
5 katumaisillaan3