katunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä katua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katunut katuneet
genetiivi katuneen katuneiden
katuneitten
partitiivi katunutta katuneita
akkusatiivi katunut; katuneen katuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi katuneessa katuneissa
elatiivi katuneesta katuneista
illatiivi katuneeseen katuneisiin
katuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katuneella katuneilla
ablatiivi katuneelta katuneilta
allatiivi katuneelle katuneille
muut sijamuodot
essiivi katuneena katuneina
translatiivi katuneeksi katuneiksi
abessiivi katuneetta katuneitta
instruktiivi katunein
komitatiivi katuneine