kaduttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. aiheuttaa katumista
    Kaduttaako tulinen ateriasi nyt?
    En tohtisi myöntää, mutta minua kaduttaa lasten hankkiminen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑdut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: ka‧dut‧taa

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä katua (johdin -tta-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaduttaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1024, 1154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.