Substantiivi

muokkaa

vahinko (1-G)

  1. ilman pahaa tarkoitusta tehty teko
    Anteeksi, se oli vahinko.
  2. edellisestä johdettuna virtsan tai ulosteen tuleminen housuihin
    Emilialla kävi vahinko ja hänellä tuli pissat housuun.
  3. tuleminen suunnittelematta raskaaksi
  4. jonkin tapahtuman tai toiminnan aiheuttama menetys, tappio tai tuho
    Onnettomuudesta aiheutui miljoonien dollarien vahingot.
    olla vahingoksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑhiŋko/

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • antaa vahingon kiertää
  • ei vahinko tule kello kaulassa = ei varoita tulostaan
  • laittaa vahinko kiertämään
  • vahingosta viistastuneena

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vahinko Kielitoimiston sanakirjassa
  • vahinko Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 776, 970, 1159 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.