vahingonilo

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vahingonilo (1) (ei monikkoa)

  1. toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑhiŋːonˌilo/
  • tavutus: va‧hin‧gon‧i‧lo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahingonilo vahingonilot
genetiivi vahingonilon vahingonilojen
partitiivi vahingoniloa vahingoniloja
akkusatiivi vahingonilo;
vahingonilon
vahingonilot
sisäpaikallissijat
inessiivi vahingonilossa vahingoniloissa
elatiivi vahingonilosta vahingoniloista
illatiivi vahingoniloon vahingoniloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahingonilolla vahingoniloilla
ablatiivi vahingonilolta vahingoniloilta
allatiivi vahingonilolle vahingoniloille
muut sijamuodot
essiivi vahingonilona vahingoniloina
translatiivi vahingoniloksi vahingoniloiksi
abessiivi vahingonilotta vahingoniloitta
instruktiivi vahingoniloin
komitatiivi vahingoniloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vahingonilo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana osista vahinko (genetiivi) ja ilo; saksan kielen Schadenfreude, filosofi Arthur Schopenhauerin ihmisluonnon käsittelyssä

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa