Substantiivi

muokkaa

vahingonilo (1) (ei monikkoa)

  1. toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑhiŋːonˌilo/
  • tavutus: va‧hin‧gon‧i‧lo

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

yhdyssana osista vahinko (genetiivi) ja ilo; saksan kielen Schadenfreude, filosofi Arthur Schopenhauerin ihmisluonnon käsittelyssä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa