tuho

Suomi

Substantiivi

tuho (1)

vahinko, hävitys, turmio, turmelu
Myrsky sai aikaan suurta tuhoa.
loppu, romahdus, häviö, perikato
Rooman valtakunnan nousu ja tuho.

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uho/
tavutus: tu‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuho	tuhot
genetiivi	tuhon	tuhojen
partitiivi	tuhoa	tuhoja
akkusatiivi	tuho; tuhon	tuhot
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuhossa	tuhoissa
elatiivi	tuhosta	tuhoista
illatiivi	tuhoon	tuhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuholla	tuhoilla
ablatiivi	tuholta	tuhoilta
allatiivi	tuholle	tuhoille
muut sijamuodot
essiivi	tuhona	tuhoina
translatiivi	tuhoksi	tuhoiksi
abessiivi	tuhotta	tuhoitta
instruktiivi	–	tuhoin
komitatiivi	–	tuhoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hävitys

englanti: destruction
ranska: ravage m.

viro: hävitus, kahju

2. loppu, romahdus

englanti: fall, (nousu ja tuho: rise and fall)

viro: hukk

Liittyvät sanat

luova tuho

Johdokset

adjektiivit: tuhoton
substantiivit: tuholainen
verbit: tuhota, tuhoutua

Yhdyssanat

hyönteistuho, itsetuho, joukkotuho, lumituho, metsätuho, parintuho, solutuho, tuhoalue, tuhoeläin, tuhosieni, tuhotyö, tuhovaikutus, tuhovoima, täystuho, ympäristötuho, öljytuho

Idiomit

tuhoon tuomittu
1. varmasti epäonnistuva
  Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muualla

tuho Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tuho&oldid=4580483”