Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

turmio (3)

  1. tuho, häviö, perikato
    Lottovoitto koitui hänelle lopulta turmioksi.
  2. (kuvaannollisesti) rappio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪urmio/
  • tavutus: tur‧mi‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turmio turmiot
genetiivi turmion turmioiden
turmioitten
partitiivi turmiota turmioita
akkusatiivi turmio;
turmion
turmiot
sisäpaikallissijat
inessiivi turmiossa turmioissa
elatiivi turmiosta turmioista
illatiivi turmioon turmioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turmiolla turmioilla
ablatiivi turmiolta turmioilta
allatiivi turmiolle turmioille
muut sijamuodot
essiivi turmiona turmioina
translatiivi turmioksi turmioiksi
abessiivi turmiotta turmioitta
instruktiivi turmioin
komitatiivi turmioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turmio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • turmio Kielitoimiston sanakirjassa