rappio

Suomi

Substantiivi

rappio (3)

rappeutuminen, ränsistyminen
Rakennukset ovat rappiolla.
(moraalinen) turmeltuminen, dekadenssi
Kokonaisen kansakunnan rappio oli minun harteillani.

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑp.pi.o/

tavutus: rap‧pi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rappio	rappiot
genetiivi	rappion	rappioiden rappioitten
partitiivi	rappiota	rappioita
akkusatiivi	rappio; rappion	rappiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rappiossa	rappioissa
elatiivi	rappiosta	rappioista
illatiivi	rappioon	rappioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rappiolla	rappioilla
ablatiivi	rappiolta	rappioilta
allatiivi	rappiolle	rappioille
muut sijamuodot
essiivi	rappiona	rappioina
translatiivi	rappioksi	rappioiksi
abessiivi	rappiotta	rappioitta
instruktiivi	–	rappioin
komitatiivi	–	rappioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rappio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rappeutuminen, ränsistyminen

viro: allakäik

2. turmeltuminen, dekadenssi

englanti: degeneracy

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: rappiollinen
verbit: rappioittaa, rappioitua

Yhdyssanat

rappioalkoholisti, rappiomusiikki, rappiotila

Aiheesta muualla

rappio Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=rappio&oldid=4481867”