turmeltuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaturmeltuminen (38)
- teonnimi verbistä turmeltua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turmeltuminen | turmeltumiset |
genetiivi | turmeltumisen | turmeltumisten turmeltumisien |
partitiivi | turmeltumista | turmeltumisia |
akkusatiivi | turmeltuminen; turmeltumisen |
turmeltumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turmeltumisessa | turmeltumisissa |
elatiivi | turmeltumisesta | turmeltumisista |
illatiivi | turmeltumiseen | turmeltumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turmeltumisella | turmeltumisilla |
ablatiivi | turmeltumiselta | turmeltumisilta |
allatiivi | turmeltumiselle | turmeltumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turmeltumisena (turmeltumisna) |
turmeltumisina |
translatiivi | turmeltumiseksi | turmeltumisiksi |
abessiivi | turmeltumisetta | turmeltumisitta |
instruktiivi | – | turmeltumisin |
komitatiivi | – | turmeltumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | turmeltumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
turmeltumis- |