Wikipedia
Katso artikkeli Rappiotila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

rappiotila (9)

  1. huono kunto
    Maamme tiestön rappiotila.
  2. (historia) maatila, jonka peltojen viljely on lyöty laimin tai metsää on turmeltu
    Suomen aiemman lainsäädännön mukaan rappiotila voitiin pakkolunastaa asutustarkoituksiin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑpːioˌt̪ilɑ/
  • tavutus: rap‧pi‧o‧ti‧la

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa