luova tuho

Suomi

Substantiivi

luova tuho

1. (taloustiede) nimitys sille, että kansantaloudessa aikaisempien rakenteiden ja toimintamallien täytyy tuhoutua uuden tieltä, jotta voi tapahtua kehitystä; innovaatiot aiheuttavat suuria muutoksia aikaisempiin rakenteisiin ja toimintamalleihin, käytännössä tuotteita ja aloja häviää

Etymologia

englannin kielen creative destruction, taloustieteilijä Schumpeter

Käännökset

1. aikaisempien rakenteiden ja toimintamallien tuhoutuminen uuden tieltä, jotta voi tapahtua kehitystä

englanti: creative destruction