Katso myös: Luova

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

luova (10) (komparatiivi luovempi, superlatiivi luovin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jolla on luovuutta; joka kykenee luomaan tai keksimään uutta
    Kari on todella luova insinööriksi.
  2. sellainen, jossa saa käyttää luovuutta tai joka edellyttää luovuutta
    luova työ
    luovilla aloilla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯ʋɑ/
  • tavutus: luo‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luova Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

luova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luoda

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luova luovat
genetiivi luovan luovien
(luovain)
partitiivi luovaa luovia
akkusatiivi luova; luovan luovat
sisäpaikallissijat
inessiivi luovassa luovissa
elatiivi luovasta luovista
illatiivi luovaan luoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi luovalla luovilla
ablatiivi luovalta luovilta
allatiivi luovalle luoville
muut sijamuodot
essiivi luovana luovina
translatiivi luovaksi luoviksi
abessiivi luovatta luovitta
instruktiivi luovin
komitatiivi luovine