Substantiivi

muokkaa

luovuus (40)

  1. se, että on luova

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluo̯ʋuːs/
  • tavutus: luo‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luovuus luovuudet
genetiivi luovuuden luovuuksien
partitiivi luovuutta luovuuksia
akkusatiivi luovuus;
luovuuden
luovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi luovuudessa luovuuksissa
elatiivi luovuudesta luovuuksista
illatiivi luovuuteen luovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luovuudella luovuuksilla
ablatiivi luovuudelta luovuuksilta
allatiivi luovuudelle luovuuksille
muut sijamuodot
essiivi luovuutena luovuuksina
translatiivi luovuudeksi luovuuksiksi
abessiivi luovuudetta luovuuksitta
instruktiivi luovuuksin
komitatiivi luovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luovuude-
vahva vartalo luovuute-
konsonantti-
vartalo
luovuut-

Etymologia

muokkaa

sanan luova vartalosta luov- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luovuus Kielitoimiston sanakirjassa