innovaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaainnovaatio (3)
- (taloustiede) tuotekehityksen tulos, joka on teknologinen uutuus tai parannus entiseen tuotteeseen ja joka on kaupallistettu
- keksintö, oivallus
- (kielitiede) uudennos
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | innovaatio | innovaatiot |
genetiivi | innovaation | innovaatioiden innovaatioitten |
partitiivi | innovaatiota | innovaatioita |
akkusatiivi | innovaatio; innovaation |
innovaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | innovaatiossa | innovaatioissa |
elatiivi | innovaatiosta | innovaatioista |
illatiivi | innovaatioon | innovaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | innovaatiolla | innovaatioilla |
ablatiivi | innovaatiolta | innovaatioilta |
allatiivi | innovaatiolle | innovaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | innovaationa | innovaatioina |
translatiivi | innovaatioksi | innovaatioiksi |
abessiivi | innovaatiotta | innovaatioitta |
instruktiivi | – | innovaatioin |
komitatiivi | – | innovaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | innovaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaalatinan sanasta innovatio ’uudistus, muutos’ < verbistä innovō ’uudistaa’ < novus ’uusi’. Sanan nykyinen merkitys on yleistynyt englannin innovation-sanan vaikutuksesta.[1]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- innovaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- innovaatio Tieteen termipankissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kirsti Aapala: Innovaatio Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. (päiväämätön). Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.3.2020.