karhukoira
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarhukoira
- (eläintiede) karhun metsästystä varten jalostettu koirarotu. Suomessa yleisin karhukoira on karjalankarhukoira.
- puhekielen nimitys karjalankarhukoiralle
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrhuˌkoi̯rɑ/
- tavutus: kar‧hu‧koi‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karhukoira | karhukoirat |
| genetiivi | karhukoiran | karhukoirien (karhukoirain) |
| partitiivi | karhukoiraa | karhukoiria |
| akkusatiivi | karhukoira; karhukoiran |
karhukoirat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karhukoirassa | karhukoirissa |
| elatiivi | karhukoirasta | karhukoirista |
| illatiivi | karhukoiraan | karhukoiriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karhukoiralla | karhukoirilla |
| ablatiivi | karhukoiralta | karhukoirilta |
| allatiivi | karhukoiralle | karhukoirille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karhukoirana | karhukoirina |
| translatiivi | karhukoiraksi | karhukoiriksi |
| abessiivi | karhukoiratta | karhukoiritta |
| instruktiivi | – | karhukoirin |
| komitatiivi | – | karhukoirine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karhukoira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista karhu ja koira
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- karhukoira Kielitoimiston sanakirjassa