koirakko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ihmisen ja koiran muodostama kokonaisuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koirakko | koirakot |
genetiivi | koirakon | koirakoiden koirakoitten koirakkojen |
partitiivi | koirakkoa | koirakkoja koirakoita |
akkusatiivi | koirakko; koirakon |
koirakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koirakossa | koirakoissa |
elatiivi | koirakosta | koirakoista |
illatiivi | koirakkoon | koirakkoihin koirakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koirakolla | koirakoilla |
ablatiivi | koirakolta | koirakoilta |
allatiivi | koirakolle | koirakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koirakkona | koirakkoina koirakoina |
translatiivi | koirakoksi | koirakoiksi |
abessiivi | koirakotta | koirakoitta |
instruktiivi | – | koirakoin |
komitatiivi | – | koirakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | koirako- | |
vahva vartalo | koirakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ihmisen ja koiran muodostama kokonaisuus
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koirakko Kielitoimiston sanakirjassa