koirakko
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- ihmisen ja koiran muodostama kokonaisuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koirakko | koirakot |
| genetiivi | koirakon | koirakoiden koirakoitten koirakkojen |
| partitiivi | koirakkoa | koirakkoja koirakoita |
| akkusatiivi | koirakko; koirakon |
koirakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koirakossa | koirakoissa |
| elatiivi | koirakosta | koirakoista |
| illatiivi | koirakkoon | koirakkoihin koirakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koirakolla | koirakoilla |
| ablatiivi | koirakolta | koirakoilta |
| allatiivi | koirakolle | koirakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koirakkona | koirakkoina koirakoina |
| translatiivi | koirakoksi | koirakoiksi |
| abessiivi | koirakotta | koirakoitta |
| instruktiivi | – | koirakoin |
| komitatiivi | – | koirakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koirako- | |
| vahva vartalo | koirakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ihmisen ja koiran muodostama kokonaisuus
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koirakko Kielitoimiston sanakirjassa