kulkukoira

Suomi

Substantiivi

kulkukoira

1. vapaana liikuskeleva koira jolla ei vaikuta olevan omistajaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulkuˌkoi̯rɑ/
• tavutus: kul‧ku‧koi‧ra

Etymologia

yhdyssana sanoista kulku ja koira

Käännökset

1. vapaana liikuskeleva koira jolla ei vaikuta olevan omistajaa

englanti: stray dog

kroaatti: pas lutalica m.

Liittyvät sanat

• kulkukissa

Aiheesta muualla

• kulkukoira Kielitoimiston sanakirjassa