koiruus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
koiruus (40)
- (vanhahtava) ilkityö
- (leikkimielinen) kuje
- hautoa koiruuksia
- koirana oleminen, koiran olemus
- Koirahan elää eräänlaisessa välitilassa, se ei ole vielä ihminen, ei enää susi, siinä on koiruuden ratkaisematon ongelma. (Leena Krohn: Datura, s. 70)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoi̯ruːs/
- tavutus: koi‧ruus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koiruus | koiruudet |
| genetiivi | koiruuden | koiruuksien |
| partitiivi | koiruutta | koiruuksia |
| akkusatiivi | koiruus; koiruuden |
koiruudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koiruudessa | koiruuksissa |
| elatiivi | koiruudesta | koiruuksista |
| illatiivi | koiruuteen | koiruuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koiruudella | koiruuksilla |
| ablatiivi | koiruudelta | koiruuksilta |
| allatiivi | koiruudelle | koiruuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koiruutena | koiruuksina |
| translatiivi | koiruudeksi | koiruuksiksi |
| abessiivi | koiruudetta | koiruuksitta |
| instruktiivi | – | koiruuksin |
| komitatiivi | – | koiruuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koiruude- | |
| vahva vartalo | koiruute- | |
| konsonantti- vartalo |
koiruut- | |
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista koira (koir- + -uus)
Käännökset muokkaa
3. koirana oleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- [2] kuje: koirankuje
Aiheesta muualla muokkaa
- koiruus Kielitoimiston sanakirjassa