riitelevä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
riitelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riidellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riitelevä | riitelevät |
| genetiivi | riitelevän | riitelevien (riiteleväin) |
| partitiivi | riitelevää | riiteleviä |
| akkusatiivi | riitelevä; riitelevän | riitelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riitelevässä | riitelevissä |
| elatiivi | riitelevästä | riitelevistä |
| illatiivi | riitelevään | riiteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riitelevällä | riitelevillä |
| ablatiivi | riitelevältä | riiteleviltä |
| allatiivi | riitelevälle | riiteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riitelevänä | riitelevinä |
| translatiivi | riiteleväksi | riiteleviksi |
| abessiivi | riitelevättä | riitelevittä |
| instruktiivi | – | riitelevin |
| komitatiivi | – | riitelevine |