Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

loukkaus (39)

  1. toiseen ihmiseen kohdistuva, voimakkaan negatiivinen kommentti, joka satuttaa loukkauksen kohteena olevaa henkilöä
    Se, että haukut toista läskiksi, on loukkaus!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlou̯kːɑus/ tai /ˈlou̯kːɑu̯s/
  • tavutus: louk‧ka‧us / louk‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loukkaus loukkaukset
genetiivi loukkauksen loukkausten
loukkauksien
partitiivi loukkausta loukkauksia
akkusatiivi loukkaus;
loukkauksen
loukkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi loukkauksessa loukkauksissa
elatiivi loukkauksesta loukkauksista
illatiivi loukkaukseen loukkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loukkauksella loukkauksilla
ablatiivi loukkaukselta loukkauksilta
allatiivi loukkaukselle loukkauksille
muut sijamuodot
essiivi loukkauksena loukkauksina
translatiivi loukkaukseksi loukkauksiksi
abessiivi loukkauksetta loukkauksitta
instruktiivi loukkauksin
komitatiivi loukkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loukkaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
loukkaus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

parjaus, solvaus

Yhdyssanat muokkaa

alueloukkaus, kunnianloukkaus, oikeudenloukkaus, rajaloukkaus

Aiheesta muualla muokkaa