solvaus

Suomi

Substantiivi

solvaus (39)

1. loukkaus, panettelu
2. (historia, oikeustiede) aikaisemmassa lainsäädännössä kunnianloukkausrikoksiin sisältynyt rikosnimike, jonka alaiseen tekoon syyllistyi se, joka esitti toisesta sellaisen hätäisesti lausutun loukkauksen, joka ei sisältänyt herjausta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolʋɑus/ tai /ˈsolʋɑu̯s/
• tavutus: sol‧va‧us / sol‧vaus

Etymologia

• teonnimi verbistä solvata

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• herjaus