Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Normi

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

normi

  1. (puhekieltä) normaali
    se oli ihan normi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnormi/
  • tavutus: nor‧mi

SubstantiiviMuokkaa

normi (5)[1]

  1. sääntö, määräys, ohje, periaate, malli
  2. yhteiskunnalliset käyttäytymissäännöt; käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait
  3. yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto
  4. keskimääräinen moraalikäsitys
  5. yhteisön yleisimpien perinteiden kokonaisuus
  6. (matematiikka) kuvaus, joka asettaa jokaista lineaariavaruuden alkiota vastaamaan reaaliluvun, yleisimmin pituuden vektoriavaruuden vektoreille

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normi normit
genetiivi normin normien
partitiivi normia normeja
akkusatiivi normi;
normin
normit
sisäpaikallissijat
inessiivi normissa normeissa
elatiivi normista normeista
illatiivi normiin normeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normilla normeilla
ablatiivi normilta normeilta
allatiivi normille normeille
muut sijamuodot
essiivi normina normeina
translatiivi normiksi normeiksi
abessiivi normitta normeitta
instruktiivi normein
komitatiivi normeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

arvostelunormi, käyttäytymisnormi, moraalinormi, normijärjestelmä, normipaine, normipalkka, normisidonnaisuus, oikeusnormi, riittävyysnormi, tuotantonormi, työnormi

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5