SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

normaali (6) (komparatiivi normaalimpi, superlatiivi normaalein) (taivutus[luo])

  1. säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnormɑːli/
  • tavutus: nor‧maa‧li

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

normaali (6)

  1. (matematiikka) suoraa tai tasoa vastaan kohtisuora suora tai vektori
  2. ohjeeksi tarkoitettu tyypitetty malli, esikuva tai esine

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normaali normaalit
genetiivi normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitiivi normaalia normaaleita
normaaleja
akkusatiivi normaali;
normaalin
normaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi normaalissa normaaleissa
elatiivi normaalista normaaleista
illatiivi normaaliin normaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normaalilla normaaleilla
ablatiivi normaalilta normaaleilta
allatiivi normaalille normaaleille
muut sijamuodot
essiivi normaalina normaaleina
translatiivi normaaliksi normaaleiksi
abessiivi normaalitta normaaleitta
instruktiivi normaalein
komitatiivi normaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aikanormaali, epänormaali, induktanssinormaali, jännitenormaali, kapasitanssinormaali, keskinormaali, normaaliaika, normaalihuone, normaalijakauma, normaalijakautuma, normaalikoko, normaalikoulu, normaalilyseo, normaalilämpö, normaalimetsä, normaalimäki, normaaliobjektiivi, normaalipaino, normaalisävel, normaalitapaus, normaalitaso, normaalitila, normaalivastus, normaalivauhti, taajuusnormaali

Aiheesta muuallaMuokkaa