Adjektiivi

muokkaa

normaali (6) (komparatiivi normaalimpi, superlatiivi normaalein) (taivutus[luo])

  1. säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnormɑːli/
  • tavutus: nor‧maa‧li

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

abnormaali, epänormaali, poikkeava

Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

normaali (6)

  1. (matematiikka) suoraa tai tasoa vastaan kohtisuora suora tai vektori
  2. ohjeeksi tarkoitettu tyypitetty malli, esikuva tai esine

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normaali normaalit
genetiivi normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitiivi normaalia normaaleita
normaaleja
akkusatiivi normaali;
normaalin
normaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi normaalissa normaaleissa
elatiivi normaalista normaaleista
illatiivi normaaliin normaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normaalilla normaaleilla
ablatiivi normaalilta normaaleilta
allatiivi normaalille normaaleille
muut sijamuodot
essiivi normaalina normaaleina
translatiivi normaaliksi normaaleiksi
abessiivi normaalitta normaaleitta
instruktiivi normaalein
komitatiivi normaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aikanormaali, epänormaali, induktanssinormaali, jännitenormaali, kapasitanssinormaali, keskinormaali, normaaliaika, normaalihuone, normaalijakauma, normaalijakautuma, normaalikoko, normaalikoulu, normaalilyseo, normaalilämpö, normaalimetsä, normaalimäki, normaaliobjektiivi, normaalipaino, normaalisävel, normaalitapaus, normaalitaso, normaalitila, normaalivastus, normaalivauhti, normaalivoima, normaaliälyinen, taajuusnormaali

Aiheesta muualla

muokkaa
  • normaali Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 190, 771 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa