Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

määräys (39)

  1. velvoittava ohje tehdä tai olla tekemättä jotakin
    Tämä ei ollut pyyntö, vaan määräys.
  2. (oikeustiede) säädöstä alemmanasteisessa oikeuslähteessä oleva yksittäinen käsky tai kielto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmæːræys/ tai /ˈmæːræy̯s/
  • tavutus: mää‧rä‧ys / mää‧räys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi määräys määräykset
genetiivi määräyksen määräysten
määräyksien
partitiivi määräystä määräyksiä
akkusatiivi määräys;
määräyksen
määräykset
sisäpaikallissijat
inessiivi määräyksessä määräyksissä
elatiivi määräyksestä määräyksistä
illatiivi määräykseen määräyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi määräyksellä määräyksillä
ablatiivi määräykseltä määräyksiltä
allatiivi määräykselle määräyksille
muut sijamuodot
essiivi määräyksenä määräyksinä
translatiivi määräykseksi määräyksiksi
abessiivi määräyksettä määräyksittä
instruktiivi määräyksin
komitatiivi määräyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo määräykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
määräys-

Etymologia muokkaa

määrätä + -ys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

asetus, komennus, komento, käsky, laki, määrätty, määrätä, määräytyminen, määrääjä, määrääminen, määräävä

Yhdyssanat muokkaa

määräysvalta, määräysvaltainen, määräysvaltaisuus

Aiheesta muualla muokkaa