määrääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamäärääminen (38)
- teonnimi verbistä määrätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | määrääminen | määräämiset |
genetiivi | määräämisen | määräämisten määräämisien |
partitiivi | määräämistä | määräämisiä |
akkusatiivi | määrääminen; määräämisen |
määräämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | määräämisessä | määräämisissä |
elatiivi | määräämisestä | määräämisistä |
illatiivi | määräämiseen | määräämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | määräämisellä | määräämisillä |
ablatiivi | määräämiseltä | määräämisiltä |
allatiivi | määräämiselle | määräämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | määräämisenä (määräämisnä) |
määräämisinä |
translatiivi | määräämiseksi | määräämisiksi |
abessiivi | määräämisettä | määräämisittä |
instruktiivi | – | määräämisin |
komitatiivi | – | määräämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | määräämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
määräämis- |