määrääjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
määrääjä (10)
- henkilö, joka määrää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmæːræːjæ/
- tavutus: mää‧rää‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | määrääjä | määrääjät |
| genetiivi | määrääjän | määrääjien (määrääjäin) |
| partitiivi | määrääjää | määrääjiä |
| akkusatiivi | määrääjä; määrääjän |
määrääjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | määrääjässä | määrääjissä |
| elatiivi | määrääjästä | määrääjistä |
| illatiivi | määrääjään | määrääjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | määrääjällä | määrääjillä |
| ablatiivi | määrääjältä | määrääjiltä |
| allatiivi | määrääjälle | määrääjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | määrääjänä | määrääjinä |
| translatiivi | määrääjäksi | määrääjiksi |
| abessiivi | määrääjättä | määrääjittä |
| instruktiivi | – | määrääjin |
| komitatiivi | – | määrääjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | määrääjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka määrää
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- määrääjä Kielitoimiston sanakirjassa