Substantiivi

muokkaa

määrääjä (10)

  1. henkilö, joka määrää

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmæːræːjæ/
  • tavutus: mää‧rää‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi määrääjä määrääjät
genetiivi määrääjän määrääjien
(määrääjäin)
partitiivi määrääjää määrääjiä
akkusatiivi määrääjä;
määrääjän
määrääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi määrääjässä määrääjissä
elatiivi määrääjästä määrääjistä
illatiivi määrääjään määrääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi määrääjällä määrääjillä
ablatiivi määrääjältä määrääjiltä
allatiivi määrääjälle määrääjille
muut sijamuodot
essiivi määrääjänä määrääjinä
translatiivi määrääjäksi määrääjiksi
abessiivi määrääjättä määrääjittä
instruktiivi määrääjin
komitatiivi määrääjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo määrääjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa