SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

käsky (1)

  1. jonkun puheella tai kirjallisesti tai muuten ilmaisema lausuma, jonka mukaan jokin asia tulee viestin vastaanottajan toteuttaa hänen tahdostaan riippumatta
    Kun tilanne jatkui uhkaavana eikä poliisin käskyjä noudatettu, poliisi joutui käyttämään kaasusumutetta. (mtvuutiset.fi)
  2. laitteelle annettu komento
    tietokoneen konekielinen käsky

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈk̟æsk̟ʷy]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käsky käskyt
genetiivi käskyn käskyjen
partitiivi käskyä käskyjä
akkusatiivi käsky;
käskyn
käskyt
sisäpaikallissijat
inessiivi käskyssä käskyissä
elatiivi käskystä käskyistä
illatiivi käskyyn käskyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käskyllä käskyillä
ablatiivi käskyltä käskyiltä
allatiivi käskylle käskyille
muut sijamuodot
essiivi käskynä käskyinä
translatiivi käskyksi käskyiksi
abessiivi käskyttä käskyittä
instruktiivi käskyin
komitatiivi käskyine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

huutokäsky, hyökkäyskäsky, konekäsky, käskykirje, käskynhaltija, käskynjako, käskytapa, käskyvalta, lähetyskäsky, mahtikäsky, perääntymiskäsky, poistumiskäsky, pysähtymiskäsky, päiväkäsky, toimintakäsky

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • käsky Kielitoimiston sanakirjassa
  • käsky Tieteen termipankissa