EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

orden f. (monikko órdenes)

  1. käsky
  2. veljeskunta, ritarikunta

SubstantiiviMuokkaa

orden m. (monikko órdenes)

  1. järjestys, järjestelmä
  2. (taksonomia) lahko
  3. (arkkitehtuuri) pylväsjärjestelmä
  4. (matematiikka) aste, kertaluku

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta ordo

Liittyvät sanatMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • (estar) en ~ (olla) järjestyksessä

HollantiMuokkaa

VerbiMuokkaa

orden

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordenen
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordenen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ordenen

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

orden (2) (yks. määr. orden, mon. epämäär. ordnar, mon. määr. ordnarna)

  1. ritarikunta

SubstantiiviMuokkaa

orden

  1. (taivutusmuoto) monikon määräinen muoto sanasta ord