orden

Espanja

Substantiivi

orden f. (monikko órdenes)

1. käsky
2. veljeskunta, ritarikunta

Substantiivi

orden m. (monikko órdenes)

1. järjestys, järjestelmä
2. (taksonomia) lahko
3. (arkkitehtuuri) pylväsjärjestelmä
4. (matematiikka) aste, kertaluku

Etymologia

latinan sanasta ordo

Liittyvät sanat

• ordenador, ordenar

Idiomit

• (estar) en ~ (olla) järjestyksessä

Hollanti

Verbi

orden

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordenen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordenen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ordenen

Ruotsi

Substantiivi

orden yl. (2) (yks. määr. orden, mon. epämäär. ordnar[luo], mon. määr. ordnarna [luo])

1. ritarikunta

Aiheesta muualla

• orden Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Substantiivi

orden

1. (taivutusmuoto) monikon määräinen muoto sanasta ord