Katso myös: Äste

Suomi muokkaa

 
Yksi aste [1]
 
Lämpömittari näyttää 0 celsiusastetta [2] ja 26 fahrenheitastetta [2]

 

Kolmannen asteen [3] polynomi

Substantiivi muokkaa

aste (48)

  1. (geometria) tasokulman mittayksikkö eli kulman suuruuden mittayksikkö, tunnus °
    Suorakulma on 90 astetta.
    Oikokulma on 180°.
    Retkikunta saavutti 86 astetta pohjoista leveyttä.
  2. (ilmatiede) lämpötilan mittayksikkö
    Ulkona on kolme astetta pakkasta, eli lämpötila on −3 °C.
  3. (matematiikka) yhtälössä tai polynomissa esiintyvä korkein muuttujan tai tuntemattoman potenssi
  4. kehitysaste, kehittymisen aste, kertoo kuinka kehittynyt jokin on
    Toukka on perhosen kehityksen varhainen aste.
  5. arvo, laatu, määrä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈɑ̝ste̞]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aste asteet
genetiivi asteen asteiden
asteitten
partitiivi astetta asteita
akkusatiivi aste;
asteen
asteet
sisäpaikallissijat
inessiivi asteessa asteissa
elatiivi asteesta asteista
illatiivi asteeseen asteisiin
asteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asteella asteilla
ablatiivi asteelta asteilta
allatiivi asteelle asteille
muut sijamuodot
essiivi asteena asteina
translatiivi asteeksi asteiksi
abessiivi asteetta asteitta
instruktiivi astein
komitatiivi asteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo astee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
astet-

Huomautukset muokkaa

  • (lämpötila) Suomessa lämpötila ilmoitetaan celsiusasteina, tunnus °C. Fahrenheit-lämpötila-asteikon tunnus on °F. Edelliset erotetaan suomessa välilyönnillä lukuarvosta, kuten tunnukset yleensä. Luonnontieteiden aloilla yleisen kelvinasteikon yhteydessä ei käytetä symbolia °.
    Typpikaasun kiehumispiste on 77 K, mikä vastaa lämpötiloja −196 °C ja −321 °F.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ala-aste, alkuaste, alokasaste, arvoaste, aste-ero, astejako, astejaotus, astelevy, asteluku, astemitta, astevaihtelu, bruttoveroaste, celsiusaste, esiaste, fahrenheitaste, haitta-aste, hepoasteet, jalostusaste, kaariaste, kapaloaste, kehitysaste, keskiaste, kokeiluaste, korkea-aste, korkeakouluaste, koteloaste, kotimaisuusaste, kouluaste, kulma-aste, käyttöaste, laimennusaste, lepoaste, leveysaste, luonnosaste, lämpöaste, malja-aste, miinusaste, muurainaste, oikeusaste, opistoaste, paahtoaste, pakkasaste, perusaste, peruskouluaste, pituusaste, plusaste, puhtausaste, rakkula-aste, sukulaisuusaste, säästämisaste, toukka-aste, työkyvyttömyysaste, työllisyysaste, työttömyysaste, uusaste, vaikeusaste, valmiusaste, vammaisuusaste, varhaisaste, veroaste, vertailuaste, väliaste, yläaste

Aiheesta muualla muokkaa

  • aste Kielitoimiston sanakirjassa
  • aste Tieteen termipankissa

Ainu muokkaa

Verbi muokkaa

aste, kaksipaikkainen verbi, yksikkö

  1. seisottaa, panna seisomaan paikallaan
  2. pysäyttää
  3. päästää ääni, äännellä

Etymologia muokkaa

sanoista as (seisoa) ja -te (kausatiivin muodostava pääte)

Liittyvät sanat muokkaa

roskire

Lähteet muokkaa

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Latvia muokkaa

Substantiivi muokkaa

aste f. (gen astes)

  1. häntä

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

aste (gen. aste, part astet)

  1. askel, askellus, astunta

Taivutus muokkaa

Substantiivi muokkaa

aste (gen astme, part astet)

  1. askelma, porras; astin
  2. taso, aste, vaihe
  3. (kielitiede) aste
  4. (matematiikka) potenssi

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aste sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)