seisoa (52) (taivutus[luo])

  1. seistä, olla pystyssä
    Kun tulin kotiin, Milla seisoi vastassa ovella.
  2. (arkikieltä) olla erektiossa
    Intissä kundeilla seisoo melkein koko ajan.
  3. olla pysähdyksissä, liikkumaton
    Pihtiputaan laaja tehdashanke seisoo lukuisten valitusten vuoksi.
    Viini seisoo pilaantumassa tammitynnyreissä.
  4. (vanhahtava) olla kirjoitettuna
    Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi. (Ismo Alanko: Hetki Hautausmaalla)
    Niin tässä seisoo.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsei̯soɑˣ/
  • tavutus: sei‧so‧a

Huomautukset

muokkaa
  • Seistä-verbin puuttuvat muodot korvataan seisoa-verbin vastaavilla muodoilla.

Etymologia

muokkaa

Nykytiedon mukaan todennäköisesti vanha omaperäinen sana, jonka vastineita esiintyy runsaasti sukukielissä, esimerkiksi karjalan seisuo, vatjan sõisa ja viron seista; suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien (Häkkinen 2004)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

seisoma-asento, seisomakatsomo, seisomapaikka, seisomapöytä, seisomatyö, seisomisaika

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seisoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 805, 806 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa