SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

seisoa (52) (taivutus)

  1. seistä, olla pystyssä
    Kun tulin kotiin, Milla seisoi vastassa ovella.
  2. (arkikieltä) olla erektiossa
    Intissä kundeilla seisoo melkein koko ajan.
  3. olla pysähdyksissä, liikkumaton
    Pihtiputaan laaja tehdashanke seisoo lukuisten valitusten vuoksi.
    Viini seisoo pilaantumassa tammitynnyreissä.
  4. (vanhahtava) olla kirjoitettuna
    Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi. (Ismo Alanko: Hetki Hautausmaalla)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsei̯soɑˣ/
  • tavutus: sei‧so‧a

HuomautuksetMuokkaa

  • Seistä-verbin puuttuvat muodot korvataan seisoa-verbin vastaavilla muodoilla.

EtymologiaMuokkaa

Nykytiedon mukaan todennäköisesti vanha omaperäinen sana, jonka vastineita esiintyy runsaasti sukukielissä, esimerkiksi karjalan seisuo, vatjan sõisa ja viron seista; suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien (Häkkinen 2004)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

seisoma-asento, seisomakatsomo, seisomapaikka, seisomapöytä, seisomatyö, seisomisaika

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • seisoa Kielitoimiston sanakirjassa