Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seisonta (9-J)

  1. seisominen
  2. (metsästys) tilanne jossa ajettava saaliseläin ei enää pakene koiraa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsei̯sont̪ɑ/
  • tavutus: sei‧son‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisonta seisonnat
genetiivi seisonnan seisontojen
(seisontain)
partitiivi seisontaa seisontoja
akkusatiivi seisonta;
seisonnan
seisonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi seisonnassa seisonnoissa
elatiivi seisonnasta seisonnoista
illatiivi seisontaan seisontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisonnalla seisonnoilla
ablatiivi seisonnalta seisonnoilta
allatiivi seisonnalle seisonnoille
muut sijamuodot
essiivi seisontana seisontoina
translatiivi seisonnaksi seisonnoiksi
abessiivi seisonnatta seisonnoitta
instruktiivi seisonnoin
komitatiivi seisontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo seisonna-
vahva vartalo seisonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

haaraseisonta, käsilläseisonta, käsinseisonta, polviseisonta, päälläseisonta, seisonta-aika, seisontahaukku, seisontajarru, seisontatuki, seisontavalo, vaakaseisonta, varpaillaseisonta, varvasseisonta

Aiheesta muualla muokkaa