Adjektiivi

muokkaa

seisova (10) (komparatiivi seisovampi, superlatiivi seisovin) (taivutus [luo])

  1. sellainen joka seisoo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsei̯soʋɑ/
  • tavutus: sei‧so‧va

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seisova Kielitoimiston sanakirjassa

seisova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä seisoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisova seisovat
genetiivi seisovan seisovien
(seisovain)
partitiivi seisovaa seisovia
akkusatiivi seisova; seisovan seisovat
sisäpaikallissijat
inessiivi seisovassa seisovissa
elatiivi seisovasta seisovista
illatiivi seisovaan seisoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisovalla seisovilla
ablatiivi seisovalta seisovilta
allatiivi seisovalle seisoville
muut sijamuodot
essiivi seisovana seisovina
translatiivi seisovaksi seisoviksi
abessiivi seisovatta seisovitta
instruktiivi seisovin
komitatiivi seisovine